Valencia

Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki. Sillä on 800 000 asukasta ja perinteitä roomalaisajoista saakka. Kaupungissa on kirjava kokoelma erilaisia arkkitehtoonisia suuntauksia, vaikuttava katedraali 1300-luvulta, satoja kapeita kujia, joilla suuntavaisto hämärtyy ja sieviä tuulettomia pikkutoreja ulkotarjoiluneen.

Islaminuskoiset maurit, jotka keskittyivät kaupankäyntiin ja heiltä maan takaisin vallanneet katolilaiset, jotka keskittyivät rikkauksiin, ovat molemmat jättäneet tänne jälkensä. Diktaattori Francon kuoltua ja La Movidan (vapautusaallon) pyyhkäistyä Espanjan yli, kaupunkiin asettautui nykyihminen, joka ei häpeä huvitteluaan eikä hyvinvointiaan. Suomalaiset yhdistävät kaupungin usein appelsiineihin ja jalkapalloon ja jonkin verran myös turismiin, mutta ole huoletta, toistaiseksi heitä ei ole liikaa.

Saapuminen Valenciaan pimeästä Pohjolasta, jonka kaupungit uinuvat alasluoduin silmäluomin, on kuin saapuisi jonnekin, missä kaikkea tapahtuu ja missä on valoisaa ja kaunista. Uusklassiset julkisivut, joita somistavat parvekkeet, mustine koukeroisine jugend-kaiteineen ja yltäkylläisine koristeluineen, näyttävät siltä, kuin jo yltäkylläiseen kermakakkuun olisi vielä lisätty koristeita. Ja kaikki kylpee valossa. Sekä päivällä että yöllä. Auringonpaisteessa ja valonheitinten loisteessa.

Plaza de la Reinalla tuoksuvat appelsiininkukat. Mercado Central on täynnä ilmakuvattuja kinkkuja, tummia punaviinipulloja ja suuria, uurteisia tomaatteja. Plaza Negritolla jatkuu päättymätön juhla, jossa laakeat shampanjalasit kuplivat aqua valencianaa, vastapuristettua appelsiinimehua ja espanjalaista kuohuviiniä.

Valencian keskikohta on katedraali, joka on rakennettu goottilaiseen tyyliin vanhan moskeijan päälle. Valencia on myös paellan kotipaikka. Aito paella valenciana valmistetaan mm. jäniksestä, kananpojasta ja valkoisista pavuista.