Intia

Intia, miljardine asukkaineen, on maailman toiseksi väkirikkain maa ja herättää monissa kauhistusta ja myötätuntoa. Näin tuntevalla on kuva maasta, jossa on satoja miljoonia toivottoman köyhiä, jotka eivät ikinä pääse irti tilanteestaan (hehän ovat syntyneet väärään kastiin) ja jonka huipulla on suunnattoman rikas yläluokka (oikeaan kastiin syntyneet). Eikä lehmiä saa teurastaa, tämä vielä lisää köyhyyden pohjattomuutta.

Tämä kuva Intiasta on jonkin verran vanhentunut. Intia on itsenäisyytensä jälkeen, vuonna 1947, tehnyt valtavia taloudellisia edistysaskeleita, joista myös varattomampi kansanosa on saanut osansa. Useimmat hindut eivät syö naudanlihaa, eräin poikkeuksin (maista esim. beef curryä Keralassa). Yhteiskuntataloudellisesti onkin fiksumpaa syödä lihan sijasta kasviksia (niiden kasvattaminen kuluttaa vähemmän energiaa kuin karjan kasvattaminen).

Intiassa on suuri keskiluokka, siihen kuuluu noin 300 miljoonaa ihmistä. He kulkevat autolla, skootterilla, heillä on jääkaappi, televisio ja he liikkuvat ketterästi internetissä. Tämän vuoksi Intiassa on mahtavaa tarjontaa lähestulkoon kaikesta. Minne tahansa joudutkin, niin löydät aina ravintoloita ja hotelleja eri hintaluokissa. Jos haluat korjauttaa kellosi, tutustua tiibetiläisiin käsityötuotteisiin tai ostaa tietokoneeseesi lisämuistia, vie riksankuljettaja sinut erittäin hyvin varustettuun basaariin.

Siitä huolimatta, että köyhimmällä kansanosalla on paremmat oltavat nykyisin, luokkaerot ovat uskomattoman suuret eurooppalaisen mittapuun mukaan. Eräät ihmiset eivät edelleenkään ole minkään arvoisia. Joissakin kaupungeissa toisten jätteet ovat toisten ruokaa.

Pohjoinen Intia on lumihuippuista Himalajaa, jossa vaelletaan havumetsissä ja lasketellaan. Intia on myös kellertäviä vehnäpeltoja, tasankoja ja kamelikaravaanien käyttämiä aavikoita, viidakoita ja etelässä valkoisia uimarantoja kookospalmuineen. Maassa on satoja hindulaisten pyhiinvaelluskohteita, satumaisia maharajojen palatseja, sanoinkuvaamatonta hullunmyllyä ja kaaosta, paljon pahaa nähtävää, lukemattomia absurdeja kokouksia, paljon avoimen uteliaita ihmisiä, vahvoja värejä, vielä vahvempaa ruokaa, ja ennen kaikkea täydellinen läsnäolon tunne. Intia on tässä ja nyt.