Puola

Puola on monella tapaa menestystarina. Pitkän, synkän rautaesiripun takaisen vaiheen jälkeen maa on löytänyt uudelleen paikkansa Euroopan sydämessä.

Vain muutamassa vuodessa itä on sulanut yhteen lännen kanssa. Ostosmahdollisuudet ulottuvat kauppahallien tummasta leivästä ja suolakurkuista korkeateknologiaan ja neonvaatteisiin. Klassiset maitobaarit sijaitsevat muodikkaiden kahviloiden ja välkehtivien diskojen vieressä. Musta huumori on lähestulkoon ainoa asia, joka ei ole muuttunut. Tämä koskee myös tapaa ajaa autoa, jossa kaikki koheltavat eteenpäin ikään kuin olisi kysymys "käytä- ja heitä"-kulutuksesta.

Muutos on suurin isoissa kaupungeissa. Varsova kasvaa korkeuttaan, leveyttään, käytännöllisesti katsoen joka suuntaan. Teräs, lasi ja uudisrakennukset heijastuvat Veiksel-jokeen. Vanhaa kaupunkia on uudistettu ja pesty, vallitsevana väreinä ovat nyt vaaleat pastellit. Elämä kulkee etunojassa ja on keskieurooppalaisen energistä.

Maaseudulla elämänmeno on monesti samanlaista kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Hevoset, vankkurit, kurkien pesät katoilla ja kirkot, jotka täyttyvät sunnuntaisin.

Puola on paljon muutakin kuin vain hiilivoimaloiden ja ympäristöongelmien stereotypia. Itämeren hiekkarannat ovat liidunvalkeita, sieltä löytää jopa oikeita dyynejä. Vesi on kirkasta ja sinistä.