
Turkin etelärannikolla on sitruunapuita, timjamia, vaaleita kalkkikivikallioita ja suolaista, kirkasta merivettä. Kolonnit, antiikinajan temppelit ja tarunomainen historia tuovat lisäulottuvuutta rannikon turistikohteisiin. Vaikka rannikko onkin suurelta osin rakennettu, luonto on silti koskematonta ja kaunista sekä vaikeasti hallittavaa. Piikikkäät, pinjojen peittämät Taurus-vuoret muodostavat välillä hopeanhohtoisen, välillä lumenpeittämän reunuksen rantojen yläpuolelle.
Antalyassa vastakohdat ovat suurimmillaan. Samalla kuin bouganvillea ja mantelipuut kukkivat merenpinnan tasolla, voi hiihdellä Saklikentissa, muutamien kilometrien päässä kaupungin keskustasta. Antalia, jossa on n. miljoona asukasta, on Turkin nopeimmin kasvava kaupunki. Monet lomalennot tulevat juuri tänne.
Rannat ovat OK, mutta eivät vedä vertoja rannikon parhaimmille. Käytä mieluummin aikasi retkeilyyn, esim. antiikin kaupunkeihin Termessokseen, Pergeen ja Aspendosiin tai Egidirin liepeillä oleville järville ja Olympoksen, Siden ja Phaseliksen rannoille. Antalyan kulttuurielämä on sen sijaan rikasta.
Maustettu eteläturkkilainen keittiö esittäytyy hienostuneesti Gaziantepissa Koniaaltin liepeillä. Tutustuminen turkkilaiseen ruokaan voi aloittaa esim. tilaamalla seuraavaa: lavas (ohutleipää), beyti kebab, çoban salat ja raki.
Kuuma ja kostea Alanya on turkkilaisten Rio, jossa on pitkiä hiekkarantoja ja linnoitettu sokeritoppa. Sataman lähikaduilla ja muutaman korttelin päässä rannasta alkaa kansainvälinen baarielämä, josta voi valita turkkilaista sazia, raskasta klubimusaa tai diskoa.
Kaupunki on rauhallinen, puhdas ja vastarakennettu, eikä kovinkaan itämainen. Alanyasta itään voi vilvoitella vehreissä maisemissa Dimçay-joen varrella, jossa voi myös maistella grillattuja forelleja ja teetä. Sidessä, noin tunninmatkan päässä Alaniasta länteen, on lapsille sopivampi ranta ja vanha, autoton keskusta täynnä antiikin ajan muistomerkkejä.