Viro

Sininen kuin meri ja taivas. Musta kuin historia. Valkoinen kuin kesäyö. Viron lippu kertoo lähes kaiken maasta, jota se edustaa. Vuosisatoja jatkuneiden ruotsalaisten, saksalaisten ja venäläisten miehitysten jälkeen Viron onnistui irrottautua hankalista naapureistaan. Laulavan vallankumouksen avulla maasta tuli iskelmälaulun suurvalta ja varsin pohjoismaisen oloinen. Ruotsin ajan (1561 - 1710) perintö tuntuu paikka paikoin historiassa ja myös tämän päivän panostuksissa.

Tallinnassa on ruotsalainen kirkko. Toiseksi suurinta kaupunkia, Tarttoa, hallitsevat opiskelijat ja yliopisto, jonka Kustaa II Aadolf perusti vuonna 1632. Viron vuoristossa, Otepäässä, hiihdetään sekä maastossa että rinteissä. Haapsalun, joka 100 vuotta sitten oli Itämeren eräänlainen Saint Tropez, sanotaan toimineen mallina usean Astrid Lindgrenin kirjan kuvitukselle.

Tämän päivän Viroa leimaa, nopeista muutoksista huolimatta, maanläheinen rauha ja mietteliäisyys. Maan rajojen sisällä siirrytään äärimmäisyydestä toiseen. Hansa-ajan suoraviivainen loisto Tallinnassa, kesäisen niityn yllä leijailevat kurjet ja Pärnun valkoiset hiekkadyynit ovat hyviä esimerkkejä Viron moniulotteisuudesta. Viron asukasluku on vain 1,4 miljoonaa, heistä 65 % puhuu viroa ykköskielenään ja 32 % venäjää. Kylien ja kaupunkien ulkopuolelta tapaa vielä vanhan kulttuurimaiseman ja sellaisen koskemattoman luonnon, jota me Suomessa olemme hyvää vauhtia hävittämässä. Viron aarniometsissä viihtyvät kotkat, mustahaikarat, sudet, majavat ja yli 600 karhua. Saarenmaa ja Hiidenmaa tuulimyllyineen ja rantaniittyinen houkuttelevat suomalaisia matkailijoita, joitakin jopa kesäasukkaiksi.